”Olin pitkään sitä mieltä, että lohen soutaminen Tenolta on turhanpäiväistä puuhaa: laskuvuorojen jonottamista koskien niskoilla, tappeluja parhaista kalastuspaikoista ja herrojen ryypiskelymatkoja.

Kun sitten sattumalta jouduin Tenolle, löysin sen virran, joka kalamiehiä rannoilleen vuodesta toiseen vetää. Valtavirran voima, veden kirkkaus, rantojen kauneus ja Lapin kesäöiden merkillinen valo ottivat valtaansa.”

Antti Tuuri kuvaa kirjassaan tuntoja, kun kaunis tenolaisvene kulkee hitaasti voimakkaassa virrassa, kosken kirkkaat vedet vyöryvät veneen sivuilla, pohjan kivet vilahtelevat, vieheet ovat ulkona eikä maailmassa ole muuta kuin se hetki, jota eletään.