On vuosi 1911, ja modernisoituva Ruotsi tarvitsee junaratoja. Nuori panostaja Oskar Johansson haavoittuu vaikeasti räjähdysonnettomuudessa – on suoranainen ihme, että hän jää henkiin.

Eläkkeellä vuonna 1965 Johansson kertoilee elämästään nimettömälle kuulijalle. Vannoutunut aatteen mies on jatkanut panostajana koko työikänsä mutta radikalisoitunut petyttyään siihen, mitä kansankodilla on hänelle tarjota. 60-luvun nuorison kapina jaksaa vielä sytyttää vanhan Johanssonin toiveet.

Miltä näyttää 1900-luvun Ruotsi tällaisesta perspektiivistä? Mitä demarit oikeastaan saivat aikaan? Jäikö jäljelle mitään räjäytettävää?