Isän, äidin ja veljen lisäksi Elinan perheeseen kuuluu Ansa, isän nuorempi sisko. Ja sitten se, jonka kuvakin on poistettu piirongin päältä ja josta ei saa puhua. Mutta ei heillä muutenkaan puhuta mistään muusta kuin työstä.

Elinan kesä on loputtomien juurikassarkojen kitkemistä, heinänkorjuuta, marjanpoimimista. Vinttikamarin ikkunasta näkyy vain pusikkoinen metsänreuna, ja Elina tietää niin kuin kaikki seitsentoistavuotiaat, että elämä odottaa jossain muualla. Kahden vuoden kuluttua koulu loppuu ja hän pääsee pois. ”Saa jättää Ansan viiltelemään auki ikkunoita tai ranteitaan, veljen korjaamaan tojotaansa, isän lukemaan Maaseudun Tulevaisuutta ja Koneviestiä.”

Ulla-Maija Paavilainen on aiemmin kuvannut hauskasti ja terävästi suomalaisia naisia nykypäivän pyörteissä. Kylmä kamari näyttää, mistä nämä naiset ovat tulleet ja miten huikaiseva on menneen ja nykyisyyden välimatka.